Tammasta tulee mamma osa 2
Masu kasvaa… Varsa potkii… Tamma ihmettelee hyllyvää vatsaansa… Vajaa kuukausi enää… Odottavan aika on pitkä, ja toisaalta nopea…
Kamera hankintaa, eli nyt ei enää kovin pitkälti ole aikaa vaan mietiskellä asiaa, vaan kamera asia on saatava kuntoon. Hetekassa nukkuminen tallissa ei houkuttele. Tallilla varsoo myös toinen tamma myöhemmin toukokuussa, joten sitä suurempi tarve kameralle on. Olen päätynyt kokeilemaan yhden puhelinoperaattorin kameravalvonta pakettia. Jos se toimii niinkuin pitäisi, kameran asentaminen jne. pitäisi olla jopa liian helppoa, saa nähdä kuinka käy, hieman skeptisenä suhtaudun tähän, lähinnä sen takia että täällä meillä 3G verkko ei täydellisesti toimi.
Wienna voi todella hyvin ja tietenkin ihanan pyöreästi. Wienna tarhailee kahden kaverin kanssa periaatteessa koko päivän, riippuen keleistä, vaikka Wienna ei kyllä koskaan ole pahemmin tuosta ulkoilusta perustanut, karsina = home sweet home. Niin varsinkin nyt ei oikein huvittaisi senkään vertaa ulkona olla, mutta jos on kaunis päivä, niinkuin niitä nyt todellakin on ollut, saa kyllä luvan nauttia D-vitamiinista. Wienna on aina kovin hellyyttävä näky kun hakee sisälle, jos on kaukana portista, aina tulee kutsusta juosten maha hyllyen portille. Aivan valloittava tamma mamma kaikinpuolin.
Vaikka onkin pelon sekaiset tunteet kun ajattelee tulevaa varsomista, niin ei käy kieltäminen että kyllähän sitä jo toisaalta odottaakin, sitä pientä varsaa, onko hevosihmisellä mitään ihanampaa kuin pienen varsan touhujen seurailu, pienen turvan töytäisy käsivarteen ja se tamman ja varsan side, kuinka hienoa ja hellyyttävää se onkaan. Kunpa kaikki menisi hyvin..
Juttelin tässä taannoin Wiennan edellisen omistajan (suomessa) kanssa, eli Pauliina Virran ja kyselin häneltä muutamia asioita mammasta. Pauliinahan kisasi Wiennalla esteratsastuksessa. Näin Pauliina kertoo Wiennasta.
Milloin Wienna oli sinulla?
Wienna tuli minulle Saksasta alkuvuodesta 2004 ja myin sen 2009 Saksaan.
Mitä kisasitte?
Alkuun aloitettiin ihan 110-120cm luokista kun tyttö ei ollut ihan tähti vielä tullessaan ja paras kausi meillä oli 2007 jolloin kilpailimme koko kauden GP-tasolla.
Millainen Wienna oli kilpahevosena?
Erikoinen pikku epeli, mutta mahtava luonne, aina 100 lasissa ja maailman suurin sydän.
Miten treenasitte?
Wienna oli aika luonnon lapsi, parhaimpana kautena taidettiin läpiratsastukset tehdä aina maastossa, 3-4 päivää viikossa ja sitten kisoihin. Kisaamattoman viikon ideaali rytmi Wiennalle oli niin että viikossa oli yhdet estetreenit, yksi juoksutuspäivä, yksi kävelypäivä ja neljä sileän päivää joista pari maastossa ja pari kentällä/hallissa hinkaten. Rennosti ratsastusta, koska tammalta kyllä löytyi kipinää joskus liikaakin niin sitä ei tarvinnut erikseen hakea.
Oliko Wiennalla jotain erikoisia tai hauskoja tapoja tai rutiineja? Joko kilpailuihin/kilpailemiseen liittyen tai muuten arjessa?
Vaikka kuinka paljon. Outo, ihana, pieni hevonen. Maapuomeja ja kavaljetteja opittiin menemään vasta kun Wienna oli 10 vuotta ja ei ne silloinkaan ihan aina onnistuneet. Pari päivää sen jälkeen kun Wienna tuli minulle niin maneesissa oli puomeja ja ajattelin laukkailla niiden yli. Hups heijakkaa. Tamma kielsi puomille muutamia kertoja ensin ja sen jälkeen hyppäsi niiden yli kuin varsa. Mietin hetken että mitä tuli ostettua, mutta onneksi tällaista ei sattunut kuitenkaan ”oikean kokoisilla esteillä”. Vuosien varrella varsa hyppely jatkui verkassakin aina kun aloitimme pienemmillä esteillä ja sai minut hymyilemään joka kerta.
Paras kisamuistosi Wiennan kanssa?
Miltein kaikki kisamuistot Wiennan kanssa on hyviä, koska se aina yritti parhaansa. Aina sattuu väärin ymmärryksiä puolin sun toisin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Paras muisto on ehkä kaudelta 2007 kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa senioreiden GP-sarjassa Seinäjoella kummatkin kierrokset puhtaasti ja tulimme 5.sijalle. Ensimmäinen kerta minulle ja ensimmäinen kerta Wiennalle. Kyllä se koko kesä 2007 on minun paras kisamuisto. Meinasi tulla tippa linssiin kun selasin sen kauden tuloksia. Meillä meni silloin tosi hyvin.
Mitä muuta haluaisit kertoa Wiennasta?
Erikoisin ja ihanin tamma mitä minulla on ollut. Kaikki mitä tehtiin niin tehtiin yhdessä ja täydellä luottamuksella. Meistä kummatkin oppi paljon yhteisen matkamme aikana. Toivon että tammalla on mahtava loppu elämä, koska se on sen ansainnut.
Vaikka kisahevosen ura onkin jo takana päin, niin tästä mitä Pauliina kertoi, tamma ei ole muuttunut laisinkaan ”erikoinen tamma, mutta mahtava luonne” pitää niin hyvin paikkansa.
Ensi kerralla sitten toivottavasti varsa uutisia. Mukavaa kevään jatkoa kaikille tamma mammoille ja omistajille.
E.R
