Eri esteiden välimatkojen mittaaminen on pidettävä erossa etäisyyden arvioinnista. Kyky arvioida etäisyyttä estettä lähestyessä on osittain synnynnäistä, mutta enimmäkseen kuitenkin harjoituksen kautta opittua. Esteiden etäisyyksien mittaaminen jalan on vain ja ainoastaan mekaanisen harjoituksen ja toistojen tulos. Esteratsastajan, ja miksei myös kenttäratsastajan, ehkä tärkein työkalu onkin etäisyyksien oikea mittaaminen omin jaloin. Jo 10 % heitto metrin askeleessa voi olla jo niinkin pienellä matkalla kuin 7 tai 10 metriä erittäin kohtalokasta! Siksi tähän aiheeseen tulee paneutua erittäin huolella, onhan kyse omasta turvallisuudestasi.

etaisyys_2Harjoituksissa voit toki aina tukeutua mittanauhaan tai muuhun vastaavaan tapaan, joka antaa sinulle tarkan mittatuloksen. On kuitenkin myös apuvälineitä käyttäessä ehdottoman tärkeää tarkistaa tulos jalkamitalla. Kuinka usein onkaan käynyt, että mittaa on käytetty vähän huolimattomasti, tai jopa täysin väärin? Käytettäessä mittanauhaa on erittäin hankalaa mitata juuri se linja, joka ratsastaessa tulee käyttöön, tarkoitan nyt nimenomaan kaarevia linjoja. Kaarevia linjoja mitatessa onkin luotettava jalkamitta huomattavasti mittanauhaa parempi vaihtoehto! Silloin voidaan ns. livenä arvioida luonteva ratsastustie parhaiten, ja saada este oikealle kohdalle.

Mittaamisen opettelussa jalan on ensin tietysti tiedettävä mitä mitataan ja miten. Mittaaminen aloitetaan niin jalan, kuin mittanauhan kanssa liikesuuntaan nähden viimeisen puomin takareunasta. Etäisyys mitataan seuraavan esteen ensimmäisen puomin etureunaan. Näin saadaan esteiden todellinen välimatka huomioimatta mitenkään puomien paksuutta, ne eivät saa vaikuttaa etäisyyden mittaamiseen. Hyvä tapa alkaa harjoittelemaan omaa jalkamittaa on: etsi itsellesi luotettava mittanauha tai muu väline, jolla voit mitata itsellesi sentin tarkkuudella esim .10 metrin välin. Merkkaa etäisyys puomein tai vaikkapa viivoin, jolloin et törmäile puomeihin harjoitellessasi. Kokeile mikä on itsellesi luontevampi tapa lähteä liikkeelle paikaltasi. Lähdetkö oikea vai vasen jalka edellä? Tämän jälkeen lähde aina sama jalka edellä!

Ensimmäinen askel on tärkeä. Paikalta lähtiessä se tahtoo jäädä liian lyhyeksi, niinpä sitä on venytettävä. Toinen askel tulee jo helpommin ja viimeistään kolmannella pitää rauhoittaa venyttämistä, olethan jo vauhdissa.  Tyypillistä onkin, että ensimmäinen askel on 80cm, toinen 100cm, mutta kolmas on jo 120cm. Näillä päästään toki 3m etäisyyksissä hyvään tulokseen, mutta eihän se riitä vielä mihinkään, jos sen jälkeen lähdetään täysin metsään. Harjoittele siis liikkeelle lähtöä aina samaa jalkaa käyttäen, ja sen jälkeen löydä rytmi ja säilytä se. Nyt vain pitää löytää enää se metrin mittainen askel. Älä lannistu, jos se ei löydy ihan helposti.

Omalta kohdaltani voin todeta sen löytyneen kovasta harjoittelusta huolimatta vasta joskus n. 2-3 vuoden harjoittelun jälkeen. Luotettavaksi askelmittani kehittyi vasta  10 vuoden jatkuvan harjoittelun jälkeen. Nykyään se on selkäytimessä yhtä tukevasti kuin dna. Opittuasi mittaamaan 10m esimitatulla välillä, siirry harjoittelemaan esim. 20m ilman esimittausta. Kävele väli kahteen kertaan ja päätä, missä on mielestäsi 20m viiva. Tämän jälkeen mittaa väli mitalla ja totea virhe marginaalisi. Kun se on toistuvasti max. 20cm, olet riittävän lähellä. Mitattaessa välejä, jotka ovat 20-30m ei kyse enää ole senttimetreistä! Näissä etäisyyksissä 20cm on enää 1% mittausvirhettä. Se suotakoon! Jos olet mitannut kilpailussa etäisyyden, joka oli mielestäsi 21,60m ja se olikin oikeasti 20cm jompaankumpaan suuntaan, ei sillä enää ollut mitään tekemistä siinä mahdollisesti tapahtuneen virheen kanssa. Vika oli jossain muualla.

Seuraavassa artikkelissa opetan sinulle, kuinka käytät oikein opeteltua taitoasi ja analysoimaan eri estetyyppien suhtautumista toisiinsa. Siitähän se hauskuus vasta alkaa!

Harjoitusterveisin Kari Nevala