Hevosen kiittäminen ja kehuminen on ensisijaisen tärkeää hevosta kouluttaessa. Hevonen oppii kiitoksesta toimivansa oikein ja haluaa tehdä niin uudelleen ja uudelleen, asia on siis opittu. Tämän jälkeen hevosen kiittäminen usein unohtuu. Johtuuko se nykyajan kiireestä, suorituskeskeisestä elämäntyylistä, hevonen-on-kone ajatusmaailmasta vai siitä että opittuja asioita ruvetaan pitämään itsestäänselvyytenä? En tiedä, mutta nyt etsitään aika ja ruvetaan kehumaan hevosta!

Miksi?

– Hevonen tekee töitä miellyttääkseen ihmistä, niinpä kehu ja kiitos ovat sen ainoa motivaatio tehdä pyydettyjä asioita!

– Hevonen masentuu jos sillä jumputetaan päivästä toiseen, ilman yhtään kehuja. Sen täytyy tietää olevansa tarpeellinen ja taitava suorittaakseen mahdollisimman hyvin, oli ratsukko sitten millä tasolla hyvänsä. Hevosen suoritustaso laskee, se ei tunne olevansa enään niin hyvä, koska kukaan ei kerro sitä sille.

– Hevonen on perso kehuille. Kehumalla saat sen suorittamaan innokkaammin, keskittyneemmin ja halukkaasti. Monet korjausratsastettavani ovat parantuneet ihan sillä että niitä on kiitetty perusasioista (esim. käynnistä raviin siirtymisestä), niiden suoritushalu on taas palannut ja ongelmat hävinneet.

– Oppiminen. Aina tulee uusia asioita, parempi taivutus voltilla, eri värinen postilaatikko maastossa, muovipussi kisoissa, pinkki muuri, myrsky kesken maaston. Hevonen tajuaa kiitoksen kautta toimivansa oikein ja haluaa heti toistaa hyvää käytöstä. Jos hevosta ei ole kuitenkaan kehuttu aikaisemmin, ei se pysty erikoistilanteessa ottamaan kehua vastaan. Se ei ymmärrä sitä.

Miten?

Etsi oikea tapa kehua hevosta. Kuten ihmisetkin, hevosetkin ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. Toisille taputus on mieleistä, toinen voi jopa pelästyä sitä. Tässä kuitenkin peruskiitokset:

– Taputus. Selästä taputa hevosta yleensä kaulalle. Hellästi, ei hakaten.

– Silitys. Satulasta käsin silitä hevosta yleensä sisäkädellä harjamartoa pitkin. Samalla ohja myötää, mikä sekin on kiitos hevoselle.

– Rapsutus. Hevonen pitää erityisen paljon rapsutuksista yleensä sään ja harjan alueella. Voit kokeilla rapsutuksia myös leukaperistä, ryntäistä, pepun sivusta. Kokeile mistä hevosesi pitää! Kun heppa venyttää etuhuultansa, on rapsutus osunut oivalliseen paikkaan. Selästä käsin voit viettää hetken hevosen kanssa rapsuttamalla sitä satulan edestä, sään kohdalta.

– Ääni. Hiljainen hyväilevä: ”Hyyyyvääää”. Avaat vaan suusi ja käytät sitä, toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Vain kouluradalla ei saa puhua, muuten se on täysin sallittua.

– Apujen hellittäminen. Myötäys, ohjalta, pohkeelta tai riimunnarusta tarkoittaa avusta hellittämistä, hetken hengähdystaukoa, nopeaa kiittämistä. Kun aluksi yhdistät siihen jonkun muun tavan kiittää, niin hevonen ymmärtää pian että paineen hellitys on kiitosta myös.

– Hevoselle mieluinen tekeminen. Jos hevosesi pitää esim. maastoilusta, vie se maastolenkille onnistuneen suorituksen jälkeen. Joskus voit jättää onnistuneen suorituksen jälkeen kenttätyöskentelyn vaikkapa kymmeneen minuuttiin ja palkita hevonen mielekkäällä tekemisellä sen jälkeen (maasto, reipas laukkailu, peltomeno tai joku liike mitä hevonen tekee mielellään: keskiravi, laukanvaihto yms).

– Namit. Hevonen on yleensä perso ruualle. Namipalojen jatkuva syöttäminen ei ole kuitenkaan suotavaa, ettei hevonen rupea näkemään ihmisen käden tilalla jättimäistä porkkanaa. Ruuan rouskutus vie usein hevosen myös hetkeksi omiin maailmoihinsa. Mutta kun tilanne vaatii vahvaa kiitosta, pelkotilanteissa, ongelmahevosten kanssa tai vaikkapa sisäänratsastuksessa on namien antaminen kädestä hyväksyttävää. Nameina voi käyttää vaikkapa porkkanan-, omenan tai kuivien leipien palasia. Ratsastustarvikeliikkeissä on myös myytävänä hyviä taskukokoisia namipaloja. Kesällä voit napata vaikkapa ruohotupon kiitokseksi.

Käytännön harjoituksia eri tilanteisiin esimerkkien kautta:

1. Hevonen on tylsistynyt ja suorittaa alle normaalin tasonsa.
Tee yksinkertaisia, hevoselle helppoja harjoituksia (koulussa tai esteillä) muutaman viikon ajan ja kiitä sitä systemaattisesti onnistuneista suorituksista. Harjoitusten täytyy olla niin helppoja, että tiedät etukäteen hevosen onnistuvan niissä. Anna hevosen innostua, siihen tähdätäänkin!.

2. Hevonen on kokoavissa harjoituksissa helposti pohkeen takana.
Tee yksi lyhyt kokoava harjoitus, jonka jälkeen heti reipas laukkapätkä kevyessä istunnassa, ohjista myödäten.

3. Yllätä hevonen positiivisesti.
Alkuveryttelyn jälkeen, tee yksi harjoitus tai yksi hyppy, kiitä vuolaasti ja vie hevonen maastoon.

4. Hevonen ei seiso paikoillaan selkäännousussa
Esittele hevoselle namipala ennen selkäännousua. Nouse selkään, odota että hevonen seisoo hetken täysin paikoillaan (esim. pysäytä jos on lähtenyt liikkeelle) ja anna namipala selästä käsin. Tee tämä systemaattisesti joka kerta selkään noustessa. Kun hevonen on oppinut odottamaan, voit siirtyä namipaloista esimerkiksi rapsutustuokioon. Nouse selkään ja rapsuttele hevosta sään kohdalta minuutin verran.

5. Kisoissa, radalla. Kiitä hevosta hyvästä hypystä tai onnistuneesta kouluratsastusliikkeestä kesken radan. Saat hevosen tsemppaamaan loppuun asti!

6. Kisoissa, veryttelyssä. Muista kiittää hevosta omasta jännityksestä huolimatta. Taputtelut, rapsuttelut ja puhuminen pitävät sinut ja hevosen rentona.

7. Käytä rapsutusta myös maasta käsin. Saat silloin hyvin hevosen huomion itseesi.

8. Lastauksessa pysy johdonmukaisena, kaikki kiitokset, kehut ja namit tulevat lastaussiltaa edetessä. Taaksepäin mentäessä ei tipu mitään.

9. Taivuta ratsastaessa hevosta sisäänpäin ja rentouta samalla oma ulkokäsi, kun taivutus onnistuu, silitä ulkokädellä hevosen kaulaa. Muuten ratsastaessa yleensä on helpompaa silittää sisäkädellä, jolloin ulko-ohjan tuntuma säilyy.

10. Estekilpailuissa maalilinjan jälkeen ota kunniakierros etukäteen ja anna hevosesi laukata reippaasti taputellen vielä kerran kentän ympäri.