Nyt on viikko vierähtänyt 4YourHorse tapahtumasta ja melkeinpä jo toivuttu Porsche Horse Show’stakin. Kukaan ei ole kysynyt minulta näinkö Romain Duguetin tuulennopean uusintaradan, Sebastian Nummisen mahtavan Que Channa hevosen tai FWB-kouluoriin Duendecillo P:n voitokkaan ensiesiintymisen Suomessa. Mutta tätä naksutin-hommaa on kysytty ja monta kertaa.
Kuuden sadan hengen luentotilat oli myyty loppuun ja illan käytännön esityksiin katsojamäärä lähes tuplaantui. Kuva Minna Alaspää.
Ja joo, kyllä minä olin siellä. Kuuluisa estevalmentaja George Morris sanoi aikoinaan, että hänen valmennuskurssillaan tehdään niinkuin hän haluaa, mutta kun ratsastaja menee kotiin, voi hän ottaa vain itselleen parhaiten sopivat asiat omaan käyttöönsä. Tätä neuvoa olen noudattanut jo pitkään ja pyrin ratsastamaan valmennuksissa valmentajan ohjeiden mukaan sekä kuuntelen luennoilla täysin asiaan upoten. En kyseenalaista metodeja paikan päällä (kunhan kyseessä on hevosystävällinen koulutusmetodi), mutta kotona otan vain minulle parhaimmat palat käyttöön.
Ja näin olen rakentanut oman identiteettini tässä hevosmaailmassa. Viemällä mansikoita kermakakuista, ei ollenkaan hullumpaa!
Tuire Kaimio sanoi luennolla, että hevonen oppii koko ajan, se on asia, mitä ei voi kääntää pois päältä. Sama asia pätee ihmisiin. Sekä ihmiset että hevoset oppivat siis koko ajan, ja molemmat oppivat yhtä lailla huonoja kuin hyviäkin tapoja, taitoja ja käyttäytymismalleja. Meille sataa tietoa erilaisista hevosen koulutusmetodeista ympäri maailmaa jatkuvasti. Mistä sitten tietää, mistä niitä mansikoita kannattaa poimia tai edes etsiä?
Itse ajan uudet tiedot läpi minun henkilökohtaisesta siivilästä:
Etiikka. Onko tämä minusta oikein ja minun arvojeni mukaista? Jokaisella on omat eettiset arvot ja ne muokkautuvat ja muuttuvat iän, tapahtumien ja yleisen mielipiteen mukana. Se mikä minusta oli oikein kymmenen vuotta sitten, ei sitä enää nykyisin välttämättä ole. Ja hyvä niin, kehityn ihmisenä sekä hevosihmisenä.
Johdonmukaisuus. Uskon, että teitä huipulle on useita. Mutta mikäli metodi ei ole johdonmukainen hevoselle, ei se tule toimimaan ikinä. Kotona miehelle voi olla epäjohdonmukainen, mutta tallissa täytyy aina käyttäytyä johdonmukaisesti. Tai miten kuvittelet sanovasi tämän hevoselle: ”Anteeksi se eilinen riimunnarusta kiskominen, mutta suututti kun on menkat ja duunissa tiukkaa”. Ja kaikkihan tietää mitä siitä sitten seuraa. Lönkytät tänään pitkin ohjin ilman satulaa ja hevosen kerjätessä syötät sille ämpärillisen porkkanoita. Kaikki vaan hyvittääksesi eilistä epäoikeudenmukaisuuttasi. Epäjohdonmukaisuuden kierre on siis valmis. Jokaisella asialla opetat hevoselle jotain, narusta repiminen, pitkin ohjin lönkyttely ja porkkanoiden syöttely on hevoselle kolme täysin eri asiaa, kolme täysin eri oppimistilannetta. Hevonen on erinomainen antamaan anteeksi, mutta ei unohda ikinä. Siksi on tärkeää, että kaikki tekeminen on johdonmukaista.
Dr. Andrew McLean puhui seminaarissa ”Attachment” teoriasta, eli hevosen ja ihmisen välisestä kiintymyksestä. Meinasin lentää selälleni. Asia mistä niin vähän puhutaan, mutta mikä on joka päivä läsnä. Meillä kasvatetaan FWB-hevosia ja piha on täynnä eri-ikäisiä tammoja, oreja ja ruunia. Kaikilla on oma erityislaatuinen persoonansa, mutta yksi luonteen piirre on sama: Halu miellyttää. Erinomainen piirre hevosissa, laittaa 2-vuotiaat kävelemään suoraan hevosautoon ja pesu, sisäänratsastus, kengitys, vieraissa paikoissa käyminen, kaikki on todella helppoa.
Puhun halusta miellyttää, koska sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Se on sitä, että hevonen haluaa heti kyselemättä tehdä jotain minun mielikseni, ennen kuin olen asiaa ehtinyt edes kouluttaa. Kyse ei ole lapsitähdistä tai siitä, että käsittelemme niin paljon varsoja. Kyse on siitä, että kaikki hevosenkäsittely on hevoselle johdonmukaista. Sitä kautta hevonen luottaa ihmiseen ja syntyy hevosen ja ihmisen välinen kiintymys.
Tutkimusten mukaan tämä sanonta on totta, ratsastajan ja hevosen sydämen syke on usein samassa tahdissa eli synkroninen. Kuvassa 4YourHorse / McLeanin demossa Anna Kärkkäinen ja FWB Elves Angel. Kuva Minna Alaspää
Hauskuus. Olen ihan liian vanha ämmä siihen, ettei elämä olisi hauskaa. Jos et jotain pysty toteuttamaan hymy suussa, niin älä sitten tee sitä. Dr. Andrew McLean sanoi tämän demossaan näin:
– Jos se kuulostaa sinusta hankalalta, on se varmasti hankalaa myös hevoselle.
Hevonen ei saa olla ihmisen stressipallo, nyrkkeilysäkki, jumppaväline tai benjiköysi. Minusta hevosta ei saa käyttää työstressin purkamiseen tai oman itsensä voittamiseen. Tämä vaikuttaa asialta, mitä nykyihminen ei voi ymmärtää, onhan osasyy hevosharrastukseen sen tuoma mielihyvä ja elämyksellisyys.
Mutta jos pelkäisit kuollaksesi korkeita paikkoja, hyppäisitkö joka viikko laskuvarjolla? Esim. esteiden hyppääminen saattaa pelottaa ratsastajaa niin, että hän kaikin voimin vetää hevosta suusta, kiljahtelee (kyllä, tätä tapaa yllättävän paljon) ja puristaa reisillä, samalla sydän pamppailen toivoen, ettei hevonen hyppäisi kuitenkaan.
Ja voi sitä itsensä voittamisen tunnetta, kun hevonen kaikesta estelystä huolimatta hyppäsi esteen. Tietysti tämänkaltaisessa ratsastajan stressitilassa hevosen kiittäminen (niin negatiivisen kuin positiivisen vahvistamisen kautta) välittömästi tehtävän jälkeen hyvin harvoin onnistuu. Ja kiitokseksi hevonen taas syö sen säkillisen porkkanaa puoli tuntia myöhemmin karsinassa, ymmärtämättä minkäänlaista syy-yhteyttä itse tapahtumaan. Ratsastajan täytyisikin vähintään ymmärtää, ettei hevonen voi käsittää tai nauttia tämmöisestä tilanteesta tippaakaan. Harjoituksia on helpotettava, edettävä askel askeleelta, niin että molemmat, sekä ratsastaja että hevonen voivat toteuttaa ne hymyssä suin.
Kun puristin koko 4YourHorse päivän annin läpi siivilästäni, jäi minulle jäljelle paljon herkullisia mansikoita käytettäväksi työssäni. Tarjoilen teillekin yhden simppelin:
Seminaarissa puhuttiin moneen kertaan siitä, ettei taputus ole hevoselle niin mieleinen palkinto, ellei se ole opetettu yhdistämään sitä kiitokseen. Tämä on täysin totta, kokeilepa taputtaa maitovarsaa, se säikähtää ja sinkaisee kuin raketti kuuhun. Maitovarsaa ei voi yleensä myöskään mitenkään opettaa nameilla, ei ne kiinnosta varsaa, sillähän on oma maitobaari koko ajan vieressä.
Mutta luonto on antanut meille tähän ihanan mahdollisuuden. Kun varsa syntyy, on se litimärkä sikiönesteestä. Mikä taas aiheuttaa sen, että se on ensimmäiset viikot ihan äärimmäisen kutiava ja rakastaa rapsutuksia. Ensimmäinen kiintymysside varsan ja ihmisen välillä syntyykin varsaa rapsuttaessa. Dr. Andrew McLean kertoi seminaarissa, että on tutkittu hevosen sykkeen laskevan säkää rapsuttaessa. Hän toivoikin jokaisen ratsastajan opettelevan sään rapsutuksen myös selästä käsin, kiitokseksi hevoselle. Ja tämän makean mansikan toivon nyt jokaisen vievän kotiin – opettele rapsuttamaan hevosta.
Dr. Andrew McLeanin klinikalla FWB Riverbank Tiffany sai rapsutuksia Melinda Ignatiukselta.
Kuva Minna Alaspää
Terkuin, Minna Nieminen
Hevostiimiläinen
PS. Hevostiimi haluaa tarjota vielä entistä paremmin jäsenilleen mansikoita kakusta. Uudistamme palvelua tämän talven aikana ja keskitymme entistä enemmän ratsastuksen ja hevosmiestaitojen opettamiseen ja valmentamiseen. Tuomme uusia kokonaisuuksia ja treeniohjelmia tukemaan oppimista ja erottelemaan vielä selkeämmin niitä mansikoita juuri sinulle!
Artikkelikuvassa Minna ja FWB-kasvatit Del-Cassio ja Del-Calazo. Kuva Jade Liski
