Eräänä alkusyksyisenä iltapäivänä Kangasalla 2013 kouluratsastaja Ville Vaurio mainitsi käyneensä Etelä-Afrikassa valmentamassa ja treenaamassa hevosia. Tartuin tilaisuuteen. Sain mahdollisuuden työskennellä muutaman kuukauden Farnham Stables -tilalla (http://www.farnhamstables.co.za/), joka sijaitsee 40 km Johannesburgista luoteeseen. Omistajat Barry Taylor ja Lorette Knowles-Taylor ratsastavat molemmat Etelä-Afrikan esteratsastuksen kärkikolmikossa. He kiertävät kilpailemassa muun muassa FEI World Cup Qualifiers -kilpailuissa, jotka käydään 150-155 cm tasolla. Barry tulee hevosperheestä. Hänen äitinsä Beryl Taylor kilpaili vaativalla tasolla esteratsastuksessa ja isänsä Leslie Taylor valmensi aikoinaan muun muassa Hollannin esteratsastusmaajoukkuetta sekä Rob Hoekstraa, brittien maajoukkueen nykyistä manageria. Lorette syntyi Namibiassa ja oli tyypillinen hevoshullu pikkutytöstä asti. Uran edetessä hän muutti Etelä-Afrikkaan, missä on Saharan eteläpuolisen Afrikan parhaat kilpailumahdollisuudet.
Lorette Knowles-Taylor ja Titanic FEI World Cup Qualifier -kilpailuissa 2013.
Tilalla on noin 60 hevosta, joista suurin osa on asiakkaiden, jotka valmentautuvat joko Barryn tai Loretten silmän alla. Tilalla on myös kaksi ratsuttajaa, Oscar Ncube ja Vincent Moemise. Suurin ero eurooppalaiseen systeemiin näkyy hoitajien (groom) määrässä. Heitä on 13. Tilan kolme puutarhuria auttavat myös tallin puolella. Lisäksi yksi henkilö pesee lähestulkoon ainoastaan varusteita, Bonny. Asiakkaat harvoin hoitavat hevosensa itse. Hevosen kanssa sosialisoiminen on pääosin porkkanoiden syöttämistä, mutta harjaaminen ja puuhastelu jätetään hoitajille.
Timon pesemässä Pinkyä harjoituskilpailujen jälkeen.
Ensimmäinen päiväni Farnhamin tilalla alkoi vauhdikkaasti, kun yksi tallin ykkösratsuista, jättiläismäinen valkoinen ori Titanic, pääsi irti (onneksi ei minulta) ja yritti astua Pinky-poloa. Juoksimme ympäri pihapiiriä pakokauhun vallassa kunnes ori luovutti huomatessaan, että uhri olikin ruuna. Aamuhölkän jälkeen pääsin ratsastamaan.
Barry Taylor pohtii päivän ohjelmaa.
Ratsutan kolmen vastuuhevosen lisäksi tilan omia ja asiakkaiden hevosia tarpeen tullen. Kolmikkooni kuuluu 19-vuotias Nabab Forever, joka viime vuonna voitti vielä useat Six Bar -korkeushyppykisat. Ruuna ei sietänyt eläkettä. Toinen ratsuni on Farnham Incha, 5-vuotias niskoittelva ruuna. Ihastuimme toisiimme heti ensisilmäyksellä ja kehitystä on tullut jo parissa viikossa huimasti. Kolmas ratsuni on asiakkaan omistama 4-vuotias lehmänkirjava ori Osiris, jota valmistellaan oripäiville.
Farnham Incha – Barryn äidin Berylin kasvatti ja oma suosikkihevoseni.
Suomalaista varmasti mietityttää afrikkalaiset ratsastuskelit. Kesäisin lämpötila nousee usein korkeisiin lukemiin, mikä rajoittaa valmentautumista. Viime viikolla lämpötila kipusi +34 celsiukseen, jolloin treeniä pystyi tekemään vaan kolmasosan normaalista. Lämpötilat kohoavat silti harvoin noin huimiin lukemiin Etelä-Afrikassa, eikä tilalla siksi ole katettua kenttää tai kävelykonetta suojaamaan paahteelta, kuten esimerkiksi usein Teksasissa. Täällä talleissa on varjostavat katokset, tarhoissa on varjopaikkoja ja karsinoiden ovet suljetaan päivisin vain kettingillä, jotta ilma pääsisi vaihtumaan. Sääilmiö, mikä aiheuttaa enemmän ihmetystä, on ukonilma. Ukkoskuuroja tulee usein ja ne ovat rankkoja. Kun ukkonen lähestyy, on ulkona liikkuminen vaarallista, etenkin hevoselle. Barry kertoi nähneensä salaman osuman saanen hevosen ja hoitajan; jäljellä oli vain kasa tuhkaa.
Ensimmäiset viikkoni tilalla ovat sujuneet paljon uutta oppien. Nuorilla hevosilla hyppääminen on yhtä antoisaa täällä kuin Suomessakin. Ensi postauksessa kerron lisää muun muassa paikallisesta hevostarjonnasta. Kaikki kysymykset ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!
Rakkaudella,
Martta Nieminen
Kuva Loretesta ja Titanicista perheen arkistoista.
Muut kuvat kirjoittajan ottamia.
