Rehuanalyysin tulkinta
Yleensä heinäerän kanssa tulee rehuanalyysi. Jos näin ei ole rehuanalyysin voi teettää myös itse.
Rehunäytteitä tutkiva laboratorio lähettää vastauksen sähköpostilla tai postitse. Ensikertalaiselle tulos voi näyttää täysin heprealta. Ei hätää, lue artikkeli ja tulkitse minkälaista heinäsi on!
Edellisessä artikkelissa perehdyimme rehunäytteen ottoon, saatekortin täyttämiseen ja Artturi rehunäyte palveluun. Nyt katsomme mitä rehuanalyysi meille kertoo.
Koostumus
Kuiva-aine (Ka %) ilmaisee, kuinka paljon rehussa on suhteellisesti kuiva-ainetta, toisin sanoen, kuinka paljon rehusta jää jäljelle, kun rehun sisältämä vesi on poistettu. Hyvän säilöheinän kuiva-ainepitoisuus on 45–85 % ja kuivan heinän yli 85 %. Hevonen on muita kotieläimiä herkempi Clostridium botulinium -bakteerin aiheuttamalle myrkytykselle (botulismi), botulismin riski on kuitenkin pieni, kun säilöheinän kuiva-ainepitoisuus on yli 35%. Rehuarvot lasketaan rehun kuiva-aineesta (esim. SRV g/kg ka), joten laskennallisestikin on tärkeää tietää kuiva-ainepitoisuus.
D-arvo (%/kg ka) ilmaisee sulavan orgaanisen aineksen osuutta karkearehujen kuiva-aineessa, eli sitä osuutta, mikä imeytyy hevosen ruuansulatuskanavasta. Tämä on siis tärkeä luku, mikä kertoo miten hyvin hevonen voi käyttää heinän hyväksi. Heinissä D-arvon suositellaan olevan yli 600g/kg ka, mieluiten 620-650g/kg ka ja varsoilla sekä siitostammoilla vielä korkeampi. Jos taas on aikuinen liian lihava hevonen, voisi se syödä heinää minkä D-arvo on suhteellisen matala, se olisi hyvää dieetti rehua.
NDF-kuitu (neutral detergent fibre, %/ka) kuvaa rehun huonosti sulavan solunseinäkuidun määrää (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini). Kuitupitoisuuden noustessa rehun sulavuus heikkenee, jolloin hevoselle käyttökelpoisten ravinteiden määrä vähenee. Kuitupitoisuus lisääntyy kasvin vanhetessa.
Raakavalkuainen (Rv, %/ka) kuvaa valkuaisen osuutta rehun kuiva-aineesta. Pitoisuuteen vaikuttavat mm. nurmen typpilannoitus, korjuuaste ja kasvilaji, joista typpilannoituksen lisääminen ja korjuun aikaistaminen nostavat raaka- valkuaispitoisuutta. Raakavalkuaispitoisuus laskee, kun kasvi vanhenee, jolloin myös sulavuus heikkenee.
Rehurvot
Muuntokelpoinen energia (ME, MJ/kg ka) kuvaa rehun energiapitoisuutta ja sen yksikkönä on megajoule. Muuntokelpoinen energia on se osuus rehun sisältämästä energiasta, joka jää eläimen käytettäväksi ylläpitoon ja tuotantoon. Osa rehun sisältämästä energiasta menetetään mm. sonnan, virtsan ja suolistokaasujen mukana. Aikaisemmin energia-arvona käytettiin rehuyksikköä (ry), 1ry = 11,7MJ ME .
Sulava raakavalkuainen (Srv, g/kg ka) kuvaa hevoselle käyttökelpoisen valkuaisen määrää rehussa, eli sitä osaa valkuaisesta joka sulaa/imeytyy ruuansulatuskanavassa. Raakavalkuaisen sulavuus riippuu mm. rehutyypistä, esim. väkirehujen valkuainen on yleensä paremmin hyödynnettävissä kuin karkearehujen.
Liian korkea valkuaispitoisuus saattaa aiheuttaa hevosille valkuaispatteja, jalkojen turvotusta tai rupea jalkoihin. Hevonen kuitenkin tarvitsee valkuaista mm. lihasten ja luuston kasvuun. Erittäin tärkeää tämä on siitostammoille ja varsoille. Jos heinän valkuaispitoisuus on liian matala, joudutaan syöttämään kenties jopa litroja valkuaislisiä (esim. soijarouhetta). Moninkertainen määrä lisärehua on tietysti aina kalliimpaa, joten varsoille ja siitostammoille kannattaa valita heinä, jossa valkuaisarvo on hyvä (120-150g/kg ka). Rankassa valmennuksessa olevien hevosten heinän valkuaisarvo voi myös olla normaalia hieman isompi, 100-120 g/kg ka.
Taulukko. Kuivan heinän ja esikuivatun säilörehun tavoitteellinen (keskimääräinen) koostumus ja rehuarvot hevosten ruokinnassa (Artturi® -verkkopalvelu, 2013):
|
Säilönnällinen laatu
Kuivuus rajoittaa käymistä säilöheinässä. Tällöin perinteiselle alle 40 % kuiva-ainetta sisältävälle säilörehulle kehitetyt säilönnällisen laadun arviointiperusteet eivät toimi. Homeiden ja hiivojen merkitys laadussa kasvaa, mutta niiden rutiininomainen määritys on hankalaa. Rehuanalyysi kertoo ravitsemuksellisen laadun, mutta säilönnällisen laadun arvioinnissa tarvitaan aisteja. Rehun tulee tuoksua miellyttävältä ja homeista heinää ei saa syöttää. Jos kuitenkin säilönnällisen laadun mittaus onnistuu, on alla säilönnällisen laadun taivoitearvot:
Säilönnällisen laadun tavoitearvot (Artturi® -verkkopalvelu, 2013) :
|
|
Hyvä |
Riski |
Huono |
|
pH |
alle 4,0 |
4,0 – 4,5 |
yli 4,5 |
|
Ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä, g/kg N |
alle 70 |
70 – 100 |
yli 100 |
|
Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka |
alle 20 |
20 – 30 |
yli 30 |
|
Liukoisen typen osuus kokonaistypestä, g/kg N |
alle 500 |
500-700 |
yli 700 |
Rehun kuiva-ainepitoisuuden noustessa rehun sallittu pH-arvo nousee niittotuoreena säilöttyyn rehuun verrattuna. Rehun kuiva-ainepitoisuuden ollessa 300 g/kg, suositeltu pH arvo on 4,30. Kun rehu sisältää kuiva-ainetta 450 g/kg, ylin suositeltu pH arvo on 4,90.
Sokeripitoisuus (g/kg ka) vaikuttaa rehujen maittavuuteen ja energia-arvoon. Normaalina sokeripitoisuutena pidetään 50–150 g/kg ka. Hevosille kerätyt säilöheinät ja kuivaheinät ovat yleensä erittäin kuivia, mikä nostaa riskiä kohonneeseen sokeriarvoon. Tämä johtuu siitä, ettei suuren kuiva-ainepitoisuuden takia rehussa tapahdu säilönnän aikana juurikaan käymistä, mikä kuluttaisi sokereita. Sokeripitoisuus saattaa olla säilöheinässä jopa kuivaheinää korkeampi lyhyemmän esikuivausajan takia, koska sokeria kuluu kasvin hengittäessä esikuivauksen aikana. Korkea sokeripitoisuus voi aiheuttaa hevosille mm. suoliston häiriöitä, kaviokuumetta ja lihasjäykkyyttä. Jos hevosesi on kaviokuume herkkä, valitse mahdollisimman vähäsokerinen heinä.
Tuhkapitoisuus (TU, g/kg ka) kuvaa rehun kivennäispitoisuutta, siitä käytetään myös nimitystä hehkutusjäännös. Mitä suurempi tuhkapitoisuus, sitä enemmän rehussa on kivennäis- ja hivenaineita. Rehun kivennäispitoisuus riippuu maaperästä ja lannoituksesta.
Kivennäis- ja hivenaineanalyysi on tärkeä jotta voidaan laskea oikeat kivennäis- ja hivenainelisät hevoselle. Yleisesti uskotaan että heinässä on kalsiumia enemmän kuin fosforia, jolloin ruokinnan Ca:P suhde säilyy oikeana ellei syötetä kauraa (kaurassa on enemmän fosforia). Näin ajatellaan että esim. kevyessä työssä olevat aikuiset ponit eivät lisäkivennäisiä tarvitsisi. Kuitenkin heinäanalyysi usein paljastaa että heinässä saattaa olla fosforia enemmän kuin kalsiumia tai niitä on saman verran. Tällöin suhde täytyy muulla ruokinnalla korjata.
Lähteet:
MTT, Valio Artturi 2013
MTT, Maaseudun Tiede – ja Koetoiminta ja käytäntö -liitteiden artikkeleita
Suomen Hevostietokeskus, Rehunäytteiden otto ja rehuanalyysin tulkinta
Artikkelivalokuva: www.heinaa.fi
