Välitin vuosia sitten kivan hevosen erään perheen tyttären kilpailukäyttöön. N. puoli vuotta kaupan jälkeen perheen isä kysyi minulta ”Sano nyt kuitenkin Chrisse, milloin tämä alkaa kannattamaan”. Vastasin ettei luultavasti koskaan ja että kannattaisi unohtaa se raha joka satsattiin hevoseen.

Niin väitetään ja niin se on, että ratsastus – varsinkin kilpaurheiluna – on kallis laji. Ravi- ja laukkaurheilu saattaa joskus tuoda hyvän hevosen omistajalle tai kasvattajalle voittoa, mutta tavallisen ratsastusurheilun harrastajalle rahallisen voiton saaminen on äärimmäisen harvinaista. Kannattaa todellakin ”unohtaa” se raha, joka on satsattu hevoseen, eikä ns. viimeisiä rahojaan tule hevosen hankintaan koskaan uhrata. Riski menettää raha on aivan liian suuri ja jos etsii oikein riskipitoista sijoituskohdetta ratsuhevonen on mainio vaihtoehto. Hevosen hankintaan yleensä käytetään jo verotettua rahaa, kilpahevosen ylläpitokulut ovat vähintään 1.000,00 euroa kuukaudessa, johon vielä tulee lisätä valmennus- kilpailu ym. kulut sekä eläinlääkäri ja kengityskulut. Hevosen vakuuttaminen kuoleman varalta on myös kallista. Eli harvalla on  oikeastaan varaa tähän?

Taitavat ulkomaiset ratsastajatkaan eivät jollakin todella hyvällä hevosella yleensä koskaan voita niin paljon rahapalkintoja että hyvän hevosen pitäminen ” loppuun saakka” kannattaisi. Se, joka voi taidolla toteutettuna kannattaa on vain hevoskauppa. On opittava näkemään aikaisemmin kuin muut, missä ”puussa orava asuu”. Mitä aikaisemmin pystyy arvioimaan oikein mistä nuoresta hevosesta ”tulee jotakin”, sitä arvokkaammasta lahjakkuudesta on kyse ja sitä harvinaisempi se on. Hevoskauppakin sisältää suuria riskejä. Joskus asiat menevät hyvin, mutta usein toteutuu muodossa tai toisessa ”laki kaiken pottumaisuudesta” ja hevoseen sijoittaja jää lopulta nuolemaan näppejään.

Se antaako ratsastusurheilu harrastajalleen jotakin onkin käytännössä kysymys ei siitä, voittaako rahaa vaan siitä saako harrastuksestaan jotakin ”immateriaalista” hyötyä, joka tekee satsaukset sen arvoisiksi, että hommassa on ns. järkeä. Ihmiselämä on lyhyt, eikä ratsastajana koskaan tule täysin oppineeksi. Hevosen kasvattaminen ja kouluttaminen saattaa joskus olla todella antoisaa ja mielenkiintoista. Ravi- ja laukkakilpailuissa on kysymys nopeudesta ja kestävyydestä.

Nopeus on ominaisuus, joka periytyy erittäin suurella todennäköisyydellä. Sen vuoksi ravi ja laukkahevosia ostetaan usein ”pelkkien papereiden” eli sukutaulujen perusteella. Jollei myöhemmin tehdä todella suuria virheitä hankkeet onnistuvat. Ratsuhevospuolella kaikki on valitettavasti paljon vaikeampaa. Huippusukutaulu ei vielä takaa mitään. Usein etsitään ominaisuuksia, kuten esim. estehevosissa, jotka ovat toistensa vastakohtia; esim. rohkeus ja varovaisuus samassa yksilössä. Rohkeutta tarvitaan valtavien esteiden ylittämisessä ja vain luontainen varovaisuus takaa lopulta sen, että yhä kevyemmät puomit jäävät kanssa ylös. Lopulta suuret tähdet ja niiden löytäminen edellyttää suuria lukuja, eli paljon hevosia, ja suuria lukuja löydämme vain maissa, joissa kasvatetaan paljon hevosia edullisissa oloissa.

Jos joku kuitenkin haluaa ostaa ratsun, on hyvä ymmärtää mistä hevosen hinta koostuu. Koulutus ja tulokset tulisi olla tärkeitä hinnan muodostuksessa. Me kaikki etsimme hyvää, sopivaa ja tervettä hevosta. Usein erehdytään uskomaan, että se, että hevosella on ikää ja ns. kokemusta on aina hyvä asia. Etsitään ”opetusmestaria” erityisesti nuorelle tai kokemattomalle ratsastajalle. Tässä on kaikki mahdollisuudet erehtyä. Hevosella voi olla hyviä tai huonoja kokemuksia. Hyvät kokemukset tarkoittavat usein hyviä tuloksia hyvän ratsastajan kanssa ja sellaisia hevosia on kaupan vähän ja ne ovat yleensä varsin hintavia. Huonoja kokemuksia hevosessa kukaan ei halua. Sellaiset hevoset kieltäytyvät eri tavoin lähes kaikesta. Parempi ajatus on hankkia nuorempi ja kokemattomampi hevonen, joka ei ole oppinut, miten paha paikka maailma saattaa olla  ja satsata rahaa hyvään valmentajaan ja koulutukseen. Hevosen sopivuus ratsastajalleen on erittäin tärkeä seikka, josta ei kannata tinkiä. Terveyden osalta on tärkeä huomata, että joidenkin virheiden kanssa ”voi elää” jos ratsastuksen laji ei vaadi viimeistä kovuutta.

 23.2.2014 Christopher Wegelius

Katso lisää Wegeliuksen mietteitä NettiTV:stä, haastattelu 1/4 ja haastattelu 2/4