Viimeksi kirjoittamassani artikkelissa otin esille asiaa hevosen inhimillistämisestä. Saatamme myös miettiä onko hevosella ihmisen kaltaisia tunteita, tunteeko se surua, iloa, onnellisuutta, tunteeko se jotakuta toista hevosta kohtaan enemmän kuin toista.
Mene ja tiedä, vaikka hevosen käyttäytymisestä, luonteesta ja siitä miten se kokee asioita, esimerkiksi näkökenttä, värien hahmottaminen jne. tutkitaan ja opitaan jatkuvasti lisää, niin kauan kuin hevonen ei puhu meidän kieltämme, emme näitä asioita voi varmuudella tietää.

Omassa ammatissani hevosten parissa olen muutamia kertoja tullut tilanteen eteen joka laittaa miettimään. Tässä muutamia niistä. Vuosia omistuksessani ollut tamma varsoi orivarsan, luonnollisesti vieroittamisen jälkeen hevosia ei voinut yhdistää ennen ruunausta. Kun nuori hevonen oli ruunattu, muutaman kuukauden päästä yhdistin emän ja poikansa. Laumassa oli muitakin tammoja, mutta tämä meni heti emänsä luokse maitobaarille, johon tietysti kohteliaasti emä kertoi että se baari on jo ollut pari vuotta suljettuna. Emän ja jälkikasvun vahva side oli siis edelleen tallella.
Tämän varsan elämä ei ollut kovin pitkä, vain neljä vuotta, nelivuotis kesän hevonen oli laitumella emänsä ja nuoren poniruunan kanssa. Kun hevosen elämä päättyi laitumella, sen lauma oli paikalla. Tässä kohtaa kesää säiden vuoksi hevoset olivat yöt ulkona ja päivisin sisällä tallissa. Hevosen kuoleman jälkeisenä iltana kun emä meni laitumelle, emä hirnui ja juoksi ympäri laidunta, kuin etsien jotain… Tamma on todella rauhallinen, rauhaa rakastava elämän chillailija joten käytös oli sille todella erikoista, tämä käytös toistui muutamana päivänä ja noin viikon jälkeen tilanne oli ”normalisoitunut”, makes you wonder…

Toinen tapaus josta kerron on kilpailu uran kouluratsastuksessa tehnyt tamma joka tuli minulle siitostammaksi. Tamman muutettua talliini se ensin tarhasi yksin, tamma viihtyi ulkona max 2h jonka jälkeen ns. vaati päästä sisälle, karsinassa tamma oli hyvin tyytyväisenä vaikka koko talli olisi ollut tyhjä. Totesin että varmasti hevosseura auttaa tähän, laitoin tamman tallin ns. luottoruunan (joka voi ongelmitta tarhata/laiduntaa hevosen kuin hevosen kanssa) samaan tarhaan, ei vaikutusta, itseasiassa tammaa ärsytti vielä enemmän ulkona oleminen, laitoin tarhaan kolmannen hevosen, sama vaikutus. Vaihdoin tarhakaverit friisiläis tammaani, avot, tämän jälkeen tamma viihtyi hyvin ulkona ja ei enää viihtynyt tyhjässä tallissa yksin, jos sellainen tilanne tuli eteen. Kerroin tästä hevosen omistajalle kun vaihdeltiin kuulumisia tammasta, hän kertoi kun hevonen kolme vuotiaana saapui hänelle saksasta sen ensimmäinen hevosystävä suomessa oli musta tamma joka muistutti friisiläistä. Kun hevosten tiet erkanivat tamma jopa hieman masentui, näin ihmisen kielellä sanottuna. Kerran kilpailussa verryttelyssä oli friisiläinen ja tamma, ratsastajan estelystä huolimatta, marssi frisiiläisen luokse, kuin nähdäkseen oliko se ”long lost friend”. Makes you wonder..
Tutustuin erinäisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, löydöksiäni käsittelen tässä ja muutamassa seuraavassa artikkelissa.

Hevostiimin Elina

Hevonen on sosiaalinen laumaeläin. Kun niille tarjotaan mahdollisimman luonnonmukainen tapa elää, ne muodostavat lauman. Kuten muutkin saaliseläimet, hevonen tuntee olonsa turvalliseksi laumassa, henkiin jäämisen todennäköisyys kasvaa. Kuitenkin hevosen luonnollinen halu olla muiden hevosten seurassa on hyvin vahva ja tutkimukset osoittavat että hevoset joilla on vain vähän tai rajoitetusti sosiaalista kontaktia muiden hevosten kanssa, erityisesti näkökontaktia, niille saattaa helpommin kehittyä käytösongelmia kuin niille hevosille joilla on sosiaalista kontaktia muiden hevosten kanssa.

Hevoset muodostavat vahvan emotionaalisen siteen lauman jäsenten kanssa. Jos hevonen poistetaan laumasta, vaikka jopa toiseen laumaan, niissä saatetaan tavata levottomuutta ja ahdistusta. Tätä kutsutaan lauman siteeksi. Jotkut hevoset eivät välttämättä niinkään muodosta vahvaa sidettä laumaan vaan johonkin tiettyyn hevoseen laumassa. Valitettavasti hevonen jolla on vahva side toiseen hevoseen, usein saa liiallisia reaktioita kun hevonen erotetaan tästä toisesta hevosesta.
Miten hevonen reagoi erottamiseen muista hevosista, ”eroahdistus”. Hevosten reaktiot voivat vaihdella vähäisestä äärimmäiseen, hevonen saattaa jopa aiheuttaa käsittelijälle tai ratsastajalle vaara tilanteen käytöksellään ihmisen yrittäessä kontroilloida sitä. Olosuhteista riippuen, hevonen joka kokee eroahdistusta saattaa vastustella eteenpäin liikkumista, saattaa rynniä, kääntyä nopeasti ympäri tai se saattaa nousta pystyyn tai pukittaa. Hevosen koosta ja voimasta johtuen, ne saattavat aiheuttaa myös itselleen vahinkoa, yrittäessään päästä tästä epämiellysttävästä tilanteesta pois – laumasta erottaminen. Hevonen joka on aidatulla alueella pois laumastaan, saattaa hirnua, kuopia maata tai loputtomasti ns. rampata edestakaisin aidalla. Hevonen saattaa jopa mennä aidasta läpi. Maastossa hevonen joka kokee eroahdistusta, on erityisen vaarallinen itselleen ja ratsastajalle. Se saattaa purra kuolaimeen, kääntyä nopeasti ympäri ja laukata kotiin päin, tai lähteä käsistä saavuttaakseen edellä menevän hevosen. Lisäyksenä voidaan todeta, koska eroahdistuksesta kärsivä hevonen tuntee nimenomaan ahdistusta, on todennäköistä että hevonen pelästyy jotain ja juokseen takaisin tallille lauman luokse.

Se miten hevonen erotetaan hevosista joihin se on luonut siteen, vaikuttaa siihen miten hevonen vastaa tilanteeseen. Jotkut hevoset stressaantuvat vain silloin kun ne jätetään yksin esimerkiksi talliin kun toinen tai muut hevoset lähtevät ratsastukseen, mutta tämä hevonen ei välttämättä stressaannu muiden jäädessä talliin sen itse lähtiessä töihin. Paikka jossa hevonen on erossa muista saattaa myös vaikuttaa hevosen ahdistukseen, toiset saattavat stressaantua vain jäädessään yksin talliin, mutta eivät jäädessään yksin tarhaan tai laitumelle, kun taas toinen hevonen voi reagoida päinvastoin, jäädessään yksin talliin se ei koe tilannetta stressaavaksi, kun taas esim. tarhaan yksin jäädessä se kokee eroahdistusta.

Myös fyysinen kipu (kipeä hevonen) voi nostaa hevosen eroahdistuksen tasoa, kuin myös muista käytösongelmia. Sairaus saattaa nostaa hevosen käsitystä haavoittuvuudesta, tällöin todennäköisyys lauman tarpeeseen hevosella kasvaa. Tammoilla hormoonitoiminnan heittely voi myös vaikuttaa laumasta erossa oloon.
Jos hevonen joka ei aiemmin ole näyttänyt eroahdistuksen merkkejä, ja niitä alkaa yllättäen ilmetä, hevonen kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä, näin ollen voit poissulkea mahdollisuuden lääketietelliselle syylle hevosen käytökseen.

Tämän artikkelin toisessa osassa perehdymme syvemmälle tunne asiaan. Dr. Grandin kirjassaan “Animals in translation” perehtyy mielenkiintoisella tavalla eläinten tunteisiin, jota sivuan artikkelissa. Hän jakaa tunteet (ihmistunteet) kahteen kategoriaan, yksinkertaisiin ja monimutkaisiin, löytyykö hevoselta näitä?