Tämä ajatus tuli minulle ihan yhtäkkiä eilen illalla. Telkkarissa mainostettiin ladyshaveria herkälle iholle. Katselin siinä hieman rapaisten ratsastushousujen peittämiä sääriäni ja mietin miltä tuntuisi jos sääret olisi niin herkät, että tarvisi erikoishöylän aloevera-ajelulla.

Minun säärieni karvoja kun ei talvisin kuluta kuin saappaiden yläreuna ja kesäisin ne ovat niin parkkiintuneet hiekasta, suolasta, hiestä ja hiertymistä, että karvat voi surutta ajella vaikka ruohonleikkurilla, niin en pystynyt ihan samaistumaan tilanteeseen.

Mutta yritin. Mietin millaista olisi herkkäsäärinen hevoseton elämä. Ladyshaver olisi tosiaan varmaan valittava melko tarkkaan, koska naarmut säärissä eivät sulautuisikaan kaikenkirjavien mustelmien joukkoon. Juhlissa voisikin käyttää vaaleampi sukkiksia, eikä kynsilakankaan tarvisi enää peittää ikuiseksi pinttynyttä likaa kynsien alla, vaan voisi valita muodikkaan helmiäissävyn.

Viikonloputhan käsittääkseni olisivat pääasiallisesti vapaita. Ja olisi kesälomia, tai siis olisi kesä-, talvi-, syys-, joulu-, vappu-, juhannus-, pääsiäislomia, pekkasia ja pidennettyjä viikonloppuja. Ja kerran ei olisi hevosia (eikä oletettavasti repisi satalappusia vessan pöntöstäkään alas) olisi varaa matkustella loma-aikoina. Viikonloppuisin voisi käydä serkun synttäreillä, naapurin lapsenlapsen ristiäisissä, kummin kaiman rippijuhlissa, tädin miehen nimppareilla ja kaikissa muissa tärkeissä perhetapahtumissa.

Pidemmillä lomilla matkustettaisiin etelään, vaikka Fuengirolaan. Lähteminen olisi helppoa, ei tarvitsisi palkata viittä henkilöä hoitamaan yhden tallinpitäjän työtä, eikä maksaa niistä töistä tuplasti lomamatkan verran. Ei tarvitsisi kirjoittaa puolikasta romaania hoito-ohjeita, eikä raahata selkä vääränä rehuja ja tarvikkeita kaupasta (että niitä varmasti riittää loman ajaksi). Eikä tarvisi viime tipassa käydä lainaamassa matkalaukkua (koska sellainen tietysti olisi jo), eikä miettiä käykö samat bikinit kuin 15 vuotta sitten, eikä tonkia vaatekaappia ja etsiä tahrattomia vaatteita.

Siitä vaan nostaisi vaatehuoneeseen kauniisti viikatuista puhtaista kasoista muodikkaimmat vaatteet mukaan. Tiedät kai sen tunteen kun lähdit sinne kisoihin vähän paremmalla paidalla ja ei olisi kannattanut koska nyt siinä sitten on vihertävä kuolaläikkä? Se tunne – sitä ei olisi.

Ja kotipiha ei olisi kuin oksennuksen jäljiltä nyt kun lumi sulaa ja paljastaa tarhoista lennelleet heinät ja kavioiden pohjista kulkeutuneet moskat. Tuo puutarhan viereisen tarhan paikalla olisi varmaan ruusutarha. Tai ehkä asuisinkin kerrostalossa ja ajelisin siistillä pienellä Fiatilla. Eikä siellä autossa olisi 4 eri paksuista takkia, sadeloimea, 3 rehusäkkiä, kuivabetonisäkkiä, 6 ruusuketta, 2 paria saappaita, 3 paria muita tallikenkiä, satulavyötä, hevosen harjoja, ötökkämyrkkyä, kuolaimia, suolakiveä, vasaraa, kahta raippaa, rikkoutuneita suitsia, pesuun meneviä haisevia loimia, parittomia villasukkia, puolta tonnia hiekkaa tai tonnin verran roskia.

Jep, auto olisi varmaan ihan siisti, koska minä ja herkät sääreni emme tarvisi yllämainittuja asioita mihinkään. Kotikin olisi ihan siisti, koska vaikka maanantai- ja torstai-iltaisin töiden jälkeen kävisinkin joogassa, keskiviikkoisin leffassa ja perjantaina ulkona ystävien kanssa, ehtisin aina tiistaisin siivota. Eteinen voisi olla pieni, koska käyttäisin talvella vain kahta eri takkia ja kolmea paria kenkiä.

Talvella kirpakassa 20 asteen pakkassäässä pyrähtäisin 10 minsan aurinkoisella kävelylenkillä, jonka jälkeen postaisin naamakirjaan selfien punaisista poskista ja tekstin ”Ihana talvi!” . Kesällä voitaisiin syödä rauhassa terassilla ilman proteiinilisäystä miljoonista kärpäsistä. Syksyisin tuntisin oloni romanttiseksi tuijotellessani sateen piiskaamasta ikkunasta tuulessa huojuvia puita, kuppi höyryävää teetä kädessäni.

Ehkä minä, herkät sääreni ja mieheni tekisimmekin jotain muutakin yhdessä kuin pystyttäisimme aitatolppia, sulattelisimme jäätyneitä tallin putkia, siivoaisimme mutaisia tarhoja, kantaisimme vesiä tai tyhjentäisimme puolen metrin patjaa pihatosta.

Ja vaikka en jaksaisi kannella maatalouskaupasta kahta säkkiä kerralla,
niin hitsit, että sievät kapeat hartiani näyttäisivätkin hyvältä spagettiolkaintopissa!

Keväistä pilkettä silmäkulmaan,
Minna