Me kuulumme siihen hulluun osaan suomalaisista hevosihmisistä, jotka kasvattavat. Ei paljon, sillä meillä syntyy yleensä vain 1-2 FWB (Finnish Warmblood) varsaa vuosittain, mutta sen verran että talliin on kertynyt jo kuusi omaa kasvattia. Katson myös että olemme ns. melko nuoria kasvattajia, mutta sen verran pitkään kuitenkin olemme asiaa harrastaneet, että tänä vuonna tilallemme syntyy ensimmäinen kolmannen sukupolven Del-kasvatti (kaikki varsamme saavat Del- etuliitteen nimeensä).
Koska olemme itse kilparatsastajia, pyrimme myymään kaikki varsat vasta kun ne ovat suorittaneet kilpailuissa ja osa saa jäädä myös omaan käyttöön. Tällä hetkellä yksikään Del-varsa ei ole myynnissä, mutta tulevaisuudessa tulee näinkin käymään. Kun tulee se päivä ja kenties juuri sinä olet etsimässä uutta hevosta, sinulla on varmasti paljon vaihtoehtoja. Mietit ostaisitko sen mediaseksikkään holsteiner hevosen, sen huippusukuisen hollantilaisen, hyvin suorittaneen belgialaisen, edullisemman virolaisen vai kenties hieman kalliimman Suomessa kasvatetun FWB hevosen.
Ehkä FWB kuulostaa sinusta tylsältä, näet jo mielessäsi miten se on seissyt suomalaisen ladon takana liiankin tutussa suomalaisessa maisemassa. Osaako se edes kieliä? Pitääkö sen kanssa veryttelyssä huutaa tylsästi ”okseri” juuri oppimasi hienosta kuulostavan ”oxer” sanan sijasta? Myyjänäkin olisi tämmöinen tylsä keski-ikäinen nainen, jolla ei ole edes yhtään hyvännäköistä ratsuttajapoikaa.
 Tästä se alkoi, pikku Ellu emänsä Orcadien kanssa. |
Jos kuitenkin tulisit katsomaan, voisin näyttää tallin, missä jo kolme sukupolvea Del hevosia on syntynyt ja kasvanut. Voisin kertoa miksi astutin aikoinaan Belgiasta mukanani tulleen tamman ja voisin kertoa miten heti ensimmäinen kasvattini varsana loukkaantui ja jäikin meille kotiin siitostammaksi, meidän oma kantatamma, Del-Phacelia, ”Ellu”. Kertoisin, ettemme edes osanneet arvata miten hienoja varsoja se tekisi ja miten hienosti se mamman roolinsa hoitaa. Näyttäisin laitumet missä varsat kesällä ovat ja kertoisin miten Ellu ei kestä lainkaan paarmoja, miten kuumina hellepäivinä vien sen varsan kanssa pihalle illalla yhdentoista aikaan ja miten herään viideltä aamulla tuodakseni ne sisälle. Kerron oreista, joita Ellulle on valittu, minkä takia juuri niitä on käytetty. |
 Del-Cassio ja ylpeät kasvattajat |
Näyttäisin Del-Cassion, Ellun vanhimman varsan, kertoisin sen seikkailuista, kuinka se voitti 2-vuotiaana Kyvyt Esiin finaalin ja 3-vuotiaana hyväksyttiin esitarkastuksessa oripäivillä. Kertoisin myös miten se pikkuvarsana seisoi kentällä vesimaton päällä repien sitä riekaleiksi ja siitä kun tuomari Kasvattajapäivillä kuiskasi minulle: Ota kierros ravia, mutta ole varovainen. Voisin kertoa ettei Cassio pidä pellavarouheesta vaikka syökin keitettyä pellavalimaa ja rakastaa laukanvaihtoja. Kertoisin miten paljon pelkäsin, kun odotin Hyvinkään Hevossairaalassa leikkaussalin ulkopuolella. Miten nivustyräleikkauksen takia ohutsuolta jouduttiin poistamaan 40cm, miten leikkaus kesti 5 tuntia ja miten seuraavana päivänä sairaalassa luultiin että Cassiolla on kipuja, koska se käyttäytyi niin terveesti. Miten se ei ikinä lannistunut ja miten mahtavasti se parantui. Kertoisin miten ylpeä olin ensimmäisistä kilpailuista, miten mahtava oli ensimmäinen puhdas 120 Racing rata, miten onnellinen olen joka päivästä, kun Cassiota ratsastan. |
 Komea nallekarhu Cassu |
Del-Calazosta, Ellun toisesta varsasta voisin kertoa, miten se syntyi ihan aasin poikasen näköisenä. Miten se hörähti heti syntyessään ja miten halinalle se pienenä ja edelleen on. Cassu syntyi lämpimään huhtikuuhun paksun pörröisen turkin kanssa, joten sillä oli helposti liian kuuma, kunnes varsakarva lähti. Kertoisinkin miten istuin karsinan nurkassa tunteja ja tunteja, laskien sen hengitystä ja miettien onko sillä kaikki kunnossa. Voisin kertoa miten ylpeitä olimme kun Cassu sai ysin tyypistä ja miten silmän ilo se onkin. Kertoisin miten helppoa sisäänratsastus oli, miten se kerjää harjausta ja kuinka monelle mutkalle se siitä taipuu. Kertoisin miten olemme yrittäneet huolella sitä rakentaa sen valtavan ison koon takia. Voisin näyttää miten meidän russeli Elvis ja Cassu leikkimielisesti komentelevat toisiansa ruokinta-aikoina. |
 Kaunotar jo varsana, Del-Calazia ”Typy” |
Del-Calaziaa, Ellun kolmannen varsan näyttäisimme erityisellä ylpeydellä. Tammalinjan jatkaja, kuvan kaunis ja hienosti liikkuva Del-Calazia ”Typy” vakuutti myös Kasvattajapäivien tuomariston ja oli BIS I 1-vuotiaana. Kertoisin miten onnellisia olimme, miten vieläkin hymyilyttää, kun asiaa muistelemme. Voisin kertoa millainen herkkä diiva se myös on. Miten se pikkuvarsana oli ensimmäinen kasvatti, joka ei antanut kenellekään muulle, kuin minulle kiinni ja miten se sai kuumetta kun pihapuut kaadettiin. Kertoisin miten onnellisia olimme, että huippukirurgi Fister leikkasi sen loukkaantumisesta vaurioituneen nuljuluun ja miten arvokkaan hienosti se käyttäytyi sairaslomallaan. Toivon mukaan voisin näyttää Typyn vielä masussa olevan Diarado varsan myös ja kertoisin miten hienoa oli, että Typy tiinehtyi heti ensimmäisestä astutuksesta pakastespermalla. |
 Del-Casto 1v |
Del-Castosta, Ellun neljännestä varsasta kertoisin, miten väsyneitä olimme kun varsomista odotettiin. Valvoimme varmaan kuukauden ja miten se kiitti meitä heti syntyessään, irvistämällä korvat luimussa. Voisin kertoa miten kuuma oli sinä kesänä ja miten voipunut se oli ripulin takia. Näyttäisin ilmastointikoneen, mikä talliin sen takia viimeisillä penneillä ostettiin. Kertoisin miten sen jalka-asennoista lähetettiin kuvia ruotsalaiselle huippusepälle ja kuinka nopeasti ne suoristuivat oikealla hoidolla. Voisin näyttää siitä oikein kuvasarjan, ja onnellisena toteaisin miten ammattitaitoista apua onneksi on saatavilla. Ja miten rumasta ankanpoikasesta kasvoi varsinainen joutsen, miten se vuotiaana sai Kasvattajapäiviltä 41p ja I palkinnon, miten mykistyneitä taas kerran oltiin. |
 Orpovarsan hoitoa, Nuppu <3 |
Voisin kertoa myös Caston siskosta (isä myöskin Cassito), Anja Lönnholtzin kasvatista Celtas Queliasta ”Nupusta” joka on saman ikäinen. Kertoisin, miten varsa Anjalta tilattiin ja kahden vuoden odotuksen jälkeen se vihdoin syntyi. Kertoisin, että sitä kutsutaan Nupuksi, koska Anja sanoi sen pikkuvarsana olevan vielä nupullaan. Miten sydäntä särkevää oli, kun Nuppu viiden viikon ikäisenä jäi orvoksi, ja matkusti yksin ja surkeana meille. Kertoisin miten nukuin riippukeinussa ensimmäisen viikon Nupun karsinassa, kunnes useiden yritysten jälkeen saimme sopivan sijaisäidin, ihanan Ruusu ponin. Voisin kertoa miten itku tuli, kun pieni väsynyt varsa käpertyi kerälle nukkumaan riippukeinun alle. |
 Leo leijona sairastaa |
Mainitsisin varmasti myös, miten Ellu on jättänyt isoja, pulleita ja nopeasti kehittyviä varsoja. Nauraisin sille, että valitsimme mielestämme pienen orin isäksi Ellun viidennelle varsalle Del-Leolle, joka on varmaankin kaikista näistä isoin. Naurun takaa kuulisit edelleen sen pelon, mitä tunsin kun olimme vetäneet selällään tulevaa isoa varsaa ulos jo 45 minuuttia. Miten luulin että se on kuollut ja miten väsynyt Ellu oli. Miten lihakset uupumuksesta täristen hymyilimme onnellisena, kun varsa ja tamma olivat kunnossa. Kertoisin miten Leo on Karin sanojen mukaan pehmeämpi kuin yksikään pehmoeläin ja miten se pissaa alleen kun sitä pelottaa. Miten iso ja kiltti se on, ja kuinka peloissani olin kun se meinasi kuolla 1-vuotiaana vatsakalvontulehdukseen ja verenmyrkytykseen. Kertoisin, kuinka avuton olin, kun taluttelin yöllä ripuloivaa, kuumeista ja ähkyilevää varsaa. Ja miten saimme kanyylin pysymään viikon verran kietomalla patjan sen kaulan ympäri. Miten viikon valvomisen jälkeen tiesimme että Leo selviää, Leo leijona, taistelija, vaikka pehmo onkin. |
Osaisitko ostajana arvostaa sitä, että löytyy samaa kieltä puhuva ihminen, kasvattaja, joka tuntee hevosen paremmin kuin kukaan muu? Joka on nähnyt sen syntyvän, hoitanut, vaalinut ja kouluttanut sitä. Joku, jolle se on edelleen niin tärkeä, että hän tulee kannustamaan teitä kisoihin ja joku, jonka puoleen voit aina kääntyä. Joku, joka tuntee koko sen lähisuvun, joka voi kertoa miten helposti se maitovarsana oppi tissille. Joku, joka voi lähettää sinulle facessa päivän piristykseksi hevosesi varsakuvia. Joku, joka oikeasti välittää mitä teille kuuluu.
Se joku, joka kasvattaa seuraavan kilpahevosesi, istuu todennäköisesti ensi viikonloppuna ratsuoripäivien katsomossa. Hän suunnittelee sinun parastasi jo nyt, tarkastelee oreja, miettii oman tamman vahvuuksia ja heikkouksia. Huonosta taloudellisesta tilanteesta ja varsan kasvattamisen kalleudesta sekä epävarmuudesta huolimatta, hän on päättänyt haluta kasvattaa sinulle kilpahevosen ja mahdollisimman hienon semmoisen.
Muista, että me kaikki teemme tätä juuri sinua varten!
Minna Nieminen
Hevostiimiläinen
