Edellisessä tekstissä käsiteltiin yleisesti hevostallin kannattavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kerroin muuttuvista sekä kiinteistä kustannuksista ja kuinka hevosalalla syntyy paljon sellaisia kustannuksia joihin ei voi juuri vaikuttaa, koska moni kustannus johtuu mm. säästä.

Hevostallin suurimpia kustannuksia ovat rakennuksen sekä alueen käyttö- sekä investointikustannukset, työntekijöiden palkat ja sivukulut, rehukustannukset, kuivikekustannukset, sähkö- ja vesimaksut, vakuutusmaksut sekä pienhankinnat ja muut tarpeelliset kustannukset.

Kustannusten kannalta on merkitystä sillä onko kyseessä yrittäjän oma hevostalli vai vuokratalli. Omistajalla on yleensä jonkinlainen investointikustannus tallista ja mahdollisesti lainaa. Riippuen hevostallin koosta, investointikustannukset voivat olla jopa useita miljoonia euroja tai jos kyseessä on kotitalli, ovat kustannukset luonnollisesti pienempiä. Mahdollisen investointikustannukset lisäksi on juoksevat käyttökustannukset. Mikäli lainaa ja tuoreita investointikustannuksia ei ole, niin rakennuksesta sekä muista hevostalliin kuuluvista alueista syntyy vain käyttökustannukset. Investoinnille tulisi aina laskea sijoitetun pääoman tuottoprosentti eli paljonko omistaja haluaa sijoittamastaan pääomasta tuottoa (ROI – return on investment). Yleisesti sanotaan, että tämän tuoton pitäisi olla vähintään samansuuruinen kuin mitä lainapääomasta maksetaan korkoa. Tiedän kuitenkin, että hevosalalla tällaisista kannattavuutta mittaavista tunnusluvuista ja niiden arvoista voi monen hevostallin kohdalla olla vaikea puhua – tai kannattavuudesta ylipäätään. Varmasti moni ainakin hymähtää ajatukselle. Haluaisin istuttaa ajatusta kannattavuudesta myös hevosihmisiin, jotta myös hevostallinpitäjät työskentelisivät kohti kannattavampaa liiketoimintaa. Sillä taataan toiminnan jatkuvuus sekä kehittäminen. Kannattavuuden voi saavuttaa pienillä toimilla ja taloudenpitoa järkeistämällä. On kuitenkin jälleen muistettava hevosalan ”erityspiirre”. Mikäli olet rakentanut itsellesi oman kotitallin, tarkoituksena pitää siinä omia hevosia ja mahdollisesti jonkun vieraan hevosta, ei voida puhua samalla tavalla kannattavasta liiketoiminnasta. Jollekin ”kannattavuus” voi tarkoittaa sitä, että saa pidettyä omat hevoset hieman halvemmalla, koska hoitaa myös muiden hevosia. Tällöin kannattavuus tarkoittaa myös muita arvoja kuin rahassa mitattavia. Tällainen hevostallinpito on myös yleistä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa myös, että aina tallinpidossa – mikäli tavoitteena on saada edes kustannuksia katettua, olisi hyvä laskea mitä tallinpito maksaa ja mitkä ovat tuotot sekä ennustaa hieman tulevaisuuden kustannuksia.

Hyvään tallinpitoon kuuluu varautuminen koko ajan uusiin investointeihin – sekä korjaamiseen vaadittaviin kuluihin. Vaikka talli olisi uusi tai vasta remontoitu, kuluu se nopeasti. Useimmiten pientä uusittavaa ja korjattavaa syntyy joka vuosi. Vähintäänkin tarhojen lautoja tai lankoja joutuu korjaamaan, on maalaamista ja kunnostamista tai tarvitaan lisää hiekkaa tarhoihin. Kun tuleviin kustannuksiin varautuu koko ajan, on korjaaminen oikea-aikaisesti taloudellisesti helpompaa. Näin myös säästetään rahaa, koska korjaus/kunnostusajankohdan voi helpommin valita ja jopa ennakoida ennen kuin on liian kiire. Lisäksi yleensä hevostallin investoinnit eivät ihan heti lopu. Vähintään, mikäli toiminta on kannattavaa ja asiakkaita riittää, alkaa tallinomistajan mielessä pyörimään niin kävelykoneen hankinta kuin tarhojen uusiminen.

Mikäli kyseessä on vuokratalli eli yksi tai useampi henkilö vuokraa tallin käyttöönsä, on kiinteänä kustannuksena yleensä vuokra. Tällöin kustannukset ovat vuokralaisen näkökulmasta paremmin ennustettavista. Tallinomistajan ja vuokralaisen sopimuksesta riippuu, kumpi maksaa kiinteistön ja muiden alueiden kustannukset. Vuokraamalla tallin, on kiinteistöstä aiheutuvat kustannukset yleensä vuokra, sähkökulut, vakuutusmaksut sekä ns. kulutustavarat. Myös vuokrattaessa kannattaa varautua näihin muihin kustannuksiin etukäteen ja suunnitella toiminta niin, että varoja jää myös yllättäviin kustannuksiin ja vuokranmaksusta selviää hyvin.

Kirjoittaja Noora Piili on entinen tallinpitäjä, taloushallinnon ammattilainen, maatalous-metsätieteiden maisteri, agronomi Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta. Nyt hän työskentelee Agrotaloushallinto Oy:n yrittäjänä. Kandidaatin työn hän on tehnyt hevostallin kannattavuudesta ja pro-gradu työn maitotilan ison tuotantorakennus investoinnin kannattavuuden arvioinnista sekä investoinnin riskille hinnan määrittämisestä.

Agrotaloushallinto Oy palvelee hevosalan asiakkaita niin pienissä kuin suuremmissa taloushallinnon kysymyksissä sekä tehtävissä. Vankka tietämys hevosalasta sekä taloushallinnon osaaminen ovat yhdistelmä, jolla voidaan auttaa hevosalalla toimivia parempaan kannattavuuteen.

www.agrotaloushallinto.fi

Katso myös: HEVOSTALLIN KANNATTAVUUS. MITÄ KANNATTAVUUS ON JA MIKÄ SIIHEN VAIKUTTAA?